|
|
LUUTA JA NAHKAA (sanat: Hannu Nurmio)
Pätkä-äiti heitti meidät
kyttyränsä selkään
ja pomppi poispäin kaupungista
kassit käsissään
Vauhti oli ankara
ja lihat irtos luista
mä syljin sielun suustani
se potki linnut alas puista
Ääni kysyi: ”pelkäät sä?”
”No kai mä vähän pelkään”
jos se syöksyy mustaan kuiluunsa
ja vie meidät mennessään
Saksofonisorkillaan
se hoippui kohti navettaa
paukuissaan se pullisteli
pussit täynnä usvaa
Ison kinkun kankku
paistoi sohvan takaa
mä hiivin hiljaa katsomaan
mikä siellä makaa
Muinaisen naudan raato
kukahan sen kaatoi
sinä, Musta Sambo
minä vaiko Nieminen?
Kai me ammuttiin se mammutti
ja raahattiin se mukaan
ennen kuin me sammuttiin
ei sitä muista kukaan
Mä purin siltä niskat nuriin
mä heitin ruhon linkoon
mä nyljin siltä nahan pois
ja naulasin sen aurinkoon
Etsittiin sen vatsasta
ratsastajapatsasta
sen piti olla Attila
päässään soppakattila
Mölisevä mongoloidi
ojenteli kaulaa
se nieli pullon tärpättiä
ja antoi kielen laulaa
Kieli nuoli hännänpäätä
käsi tarttui paukkuun
jäykkä poika tahtoi päästä heti
mamman käsilaukkuun
Mamma imi imurilla
pölyt peilin päältä
ja huusi hyppää satulaan
jos tahdot ulos täältä
Iso rumpu jakoi aikaa
pieniin palasiin
langanpäässä leijaili
lyijyalasin
Tykki sylki tulta suusta
veitsi välähti
ja jossain tähti räjähti
ja silloin Pätkä-äiti lähti
Vain silmänräpäys
ja taas se pääsi pakoon
puhtaat jauhot pussissaan
se katosi maan rakoon
Ontto neula osui luuhun
paha soppa nousi suuhun
ketä polle potki päähän
kuka hukkui tärpättiin
Happo poltti paskahuusin
peräseinän puhki
tekoäly tulvi sisään
lumi hehkui valoaan
Myöhemmin mä heräsin
tietämättä missä
hengissä ja Helsingissä
liskonnahkakengissä
Mä sanoin: ”Luojan tähden
onpas hauska olla täällä,
mites satuttiinkin olemaan
niin sekavalla päällä?”
Copyright: Rillumarei Productions, 2002