|
|
|
MANALA (sanat: Hannu Nurmio)
Jos etsit manan mailta laulun mahtisanaa
kävele kuin kukko ja seuraa mustaa kanaa
kivilinna polun päässä seisoo uhkaavana
kolkuta sen ovelle, ano ja manaa
Manala-manala maan alla
Manala-manala-manala-manaan
Manala-manala maan alla on
Manala-manala-manala
Kuulet sorkan kopinaa ja näet tuota pikaa
kärsän ovenraossa, se muistuttaa sikaa
Se tutkii onko tulijassa kenties jotain vikaa
sano sille : Ylhäisyys, olen pelkkää likaa
Manala-manala maan alla
Manala-manala-manala-manaan
Manala-manala maan alla on
Manala-manala-manala
Juhlakansan muoto musta, aiheuttaa puistatusta
Jos vain minne silmät kääntää, kohta alkaa vatsaa vääntää
Kylmät valjut vainajaiset, puolipäiset painajaiset
vanhat haaskat harvahampaat luilla karvojansa kampaa
Luihut äijät löylynlyömät, sieniaivot kupansyömät,
nylkypuukot kourassansa, käärmehiä kaulallansa
Löydät sanan taikka et, hiivi ulos salaa
ennenkuin aamun säde pilviin kultaa valaa
Muuten jäät vangiksi maan alle manalaan
kun öinen kansa kammottava hautoihinsa palaa
Manala-manala maan alla
Manala-manala-manala-manaan
Manala-manala maan alla on
Manala-manala-manala
Copyright: Rillumarei Productions, 2002