|
|
|
Nurmion neljännesvuosisata
Taksin katolla vilkkuu / Yön ainoa valopilkku
Tuhto topattu mutteriveneen / Odottaa minä menen.
Näillä sanoin tuomariksi opiskellut Hannu Nurmio esittäytyi suurelle
suomalaiselle yleisölle vuonna 1979. Rautalankakitaran ja Nurmion
omaleimaisen äänen kannattelema Valo yössä tarttui radioaalloille ja
soi siellä vielä tänäkin päivänä. Amerikkalaisesta perinnemusiikista
ammentava ja Nurmion runollisten sanoitusten sävyttämä ensialbumi
Kohdusta hautaan myi kultaa. Maailmanpyörä palaa (1980), Lasten mehuhetki
(1981) ja Punainen planeetta (1982) ovat yhtä lailla klassisia Nurmion
levyjä, vaikka niiden yleisilme on modernimpi ja kokeilevampi.
Nurmio kokeili englanninkieltä The Meatballsin levyllä Meet the Meatballs (1984).
Seuraava englanninkielinen albumi, Barnhill Boysin kanssa tehty Hillbilly Spacecraft,
ilmestyi vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen Tuomari Nurmio on pitäytynyt
ensimmäisessä kotimaisessa sanoituksissaan. Käytettyä rakkautta (1986) ja Kuu (1988)
levyjen jälkeen Nurmiolta ei ilmestynyt uutta materiaalia lähes neljään vuoteen, mutta
1990-luvulla hän on taas levyttänyt säännöllisesti.
Karaokekuningas (1995) ja Tanssipalatsi (1996)-levyillä Nurmio otti askeleen iskelmän
suuntaan, mutta pelkän kitaran kanssa säestetty soololevy Luuta ja Nahkaa (1997) käänsi
suunnan rujonkauniin härmäbluesin suuntaan. Tämän jälkeen on ilmestynyt levyt 1999 ja
Tuomari Nurmio & Korkein Oikeus. Sanoittajana ja lauluntekijänä Tuomari Nurmio kuuluu
suomalaisen rockin eturiviin. Tästä konkreettisin lienee on Nurmion lauluista tehty
tribuuttilevy Tuomarin todistajat (2000), jolla velkansa tunnustavat muun muassa Sielun
Veljet, YUP, Ville Valo, J. Karjalainen ja Timo Rautiainen.
JARKKO JOKELAINEN / Helsingin Sanomat, 2003
jarkko.jokelainen@sanoma.fi
Luuta, nahkaa ja lihaa!
Savoy-teatteri, Helsinki, 2.11.2003, klo 19.00 - 21.15
Tuomari Nurmio on tänä vuonna esiintynyt erilaisissa tilaisuuksissa eri kokoonpanoissa,
enimmäkseen duona rumpali Markku Hillilän kanssa ja soolokeikoilla pelkästään baritonikitaran
tai akustisen kitaran kanssa. Savoy-teatterissa hän yhdisti kaikki tämän vuoden esiintymis-
kokoonpanot yhdeksi paketiksi.
Konsertti alkoi tasan klo 19.00, lava pimeni ja Nurmion kirkas akustisen kitaran soundi alkaa
kuulua lavalta. Nurmio laulaa Luuta ja Nahkaa levyn Kaalimaan kansaa. Eturivin yleisö
huomaa vasta kappaleen jälkipuoliskolla, että Nurmio on kävellyt Savoy-teatterin parvelta alas
yleisön eteen Barnhill Boys-asussa ja soittaen hänelle mittojen mukaan tehtyä ns.
"matkalaukkukitaraa" (ks Riffi 6/2001 ). Upea ja vaikuttava aloitus!
Seuraavaksi Hillilä aloittaa marssirummutuksen, joka muuttuu tangoksi ja vanha tuttu
Sunnuntaina soitetaan uudenlaisena versiona. Nurmio ja Hillilä yhdistelevät sujuvasti
vanhaa ja uutta tuotantoa ja väliin mahtuu muutama vielä ennen julkaisematon laulu.
Nurmion arabialaisvaikutteet tulevat hyvin ilmi kappaleissa Ankara vuodelta 1979 ja
uudessa Arabian Kuussa. Setti kiihtyy lähes hurmioon Dumari-rapissa ja ekan
osuuden päättävällä Luuta ja Nahkaa levyn nimikappaleessa painajaismaisiin tunnelmiin.
Onneksi laulu päättyy onnellisesti "heräsin hengissä ja Helsingissä, liskonnahkakengissä.
Mä sanoin hyvä luoja, onpas hauska olla täällä, miten satuttiinkin olemaan niin sekavalla päällä".
Tauon jälkeen Nurmio istuu lavan eteen akustisen kitaran kanssa, laittaa plugit kengiin ja aloittaa
kansanmusiikkiosuuden. Kolme kappaletta Luuta ja Nahkaa levyltä sekä uuden levyn Hurja poika
akustisena versiona. Tässä osuudessa tulee hyvin ilmi Nurmion taidot kitaransoittajana.
Hän soittaa akustista kitaraa samalla tavalla kuin sähkökitaraa, komppaa, sooloilee ja soittaa
vielä bassokuviot alakielillä. Ja tällä kertaa kaiken lisäksi rytmittää menoa molemmilla kengillään.
Alamaailman Vasarat-bändi astuu lavalle: kaksi selloa, kaksi puhallinsoittajaa, rummut ja
kosketinsoittimet. Hillilä istuu oman rumpusetin taakse. Nurmio mustaan Chaplin-tyyliseen
kulkuriasuun ja hattuun pukeutuneena kävelykeppi kädessä. Siihen nähden, että tämä on vasta
kolmas Tuomari Nurmion ja Alamaailman Vasaroiden yhteisesiintyminen, kokonaisuus toimii hyvin
ja soitto on erittäin hiottua. Nurmio ei soita kitaraa vaan keskittyy laulamiseen ja
lavaesiintymiseen antaen vauhtia lyömällä kävelykepillä rumpusetin lautasiin. 1999-levyn
Maailman paras näyttelijä sopii Savoy-teatterin puitteisiin hyvin, ”maailman paras
näyttelijä näyttelee itseään ja näytellessään itseään se näyttelee näyttelijää”.
Setti päättyy hienoon ”kantribiisiin” Suuri voima ja kahden tunnin vääntö on ohi.
Konsertti painottuu Luuta ja Nahkaa levyn lauluihin, joihin Nurmion, Hillilän ja Alamaailman
Vasaroiden uudet sovitukset rakentavat ikäänkuin lihat luiden ja nahkojen väliin.
Toivottavasti tämä ei ole viimeinen kyseisten herrojen yhteinen konsertti.
Jukka Leino, 11.11.2003
Settilista:
19.00-19.50
Kaalimaan kansa
Nurmio-Hillilä
Sunnuntaina
Ankara
Arabian kuu
Punainen planeetta
Valitettava ampumavälikohtaus
Arrivederci Mona
Krokotiili ja käärme
Tuhma hauva
Aika on pysähtynyt
Dumari
Luuta ja nahkaa
20.10-21.15
Rannanjärvi elää!
Hurja poika
Käärmeen muna
Lahjoita Luoja lohtusi nyt
Nurmio-Hillilä ja Alamaailman Vasarat
Kuu kulkee hiljaa
Auringon lapsonen
Maailman paras näyttelijä
Sheludkov ja Sagirnjak
Tonnin stiflat
Hyvästi kotimaa
Lasten mehuhetki
Bum! Bum! Bum!
Suuri voima